~ oma maailma, omat säännöt ~

Yritin tänään olla niin normaali kuin pystyin kun arki ja koulu taas alkoi. Aamulla tosin tein tahallani itselleni kiireen, äiti huikkas lähtiessään, että yritä ehtiä syödä jotai, mutta enpä syönyt. Koulus mua välillä pyörrytti ihan oikeesti. Yritin sanoa pariin otteeseen Tinjalle että mua pyörryttää ja on paska olla, mutta ei se tajunnu että olin oikeesti tosissani. Ruokailuun mennes laskin että olin ollut 15 tuntia syömättä. Ruokalassa hoin itselleni että syö vaan vähän koska pian on köksää. Mutta oli mun lempiruokaa! Söin kaksi pientä perunaa ja kolme kalapalaa ja nautin joka suupalasta. Pasta salaatin jätin syömättä, koska suolakurkku. Join vettä ja oli ihan hyvä fiilis. Lupasin syödä huomenna vähemmän. Köksän tunnilla sitten syötiin kanaa ja riisiä ja kiisseliä. Mun ryhmällä meinas mennä hermo ku en osannu päättää teenkö pirtelöä vai kiisseliä, ku mietiin vain että kumpi on terveellisempää ja vähä rasvaisempaa. 

Kotona kohtaus, söin kolme muffinssia ja hetken päästä tuli kamala olo. En kuitenkaan oksentanu, en oo vielä kertaakaa pystyny siihen, en oo tarpeeksi vahva. En uskalla. Mutta olo helpottui kun juoksin seitsemän kilsan lenkin vaikka aluksi tuntu tosi kylmältä lähtee. Mutta kyllä kannatti, lenkistä tulee aina hyvä olo! 

Illalla mun oli pakko syödä, mutta onneksi ei tarvinnu ottaa lihapiirakkaa mitä sisarukset söi vaan kukaan ei valittanut kun söin vain pari pientä palaa itsetehtyä pinaattilättyä ja omenan. Kunnes äiti ihan onnes antaa meille mummun tuomaa appelsiini piirakkaa. Annoin puolet omasta palasta siskolle. 

Nyt kun ajattelen niin ei päätös mahdollisimman normaalista syömisestä eikä ainakaa  ajattelusta oikein toteutunut.. Ajattelin koko ajan olenko syönyt liikaa ja lenkillä tuijotin kalorien kulumista syke mittarista liian pakkomielteisesti. 

Huomenna on terkkarin aika heti aamulla, mua jännittää. En usko että joudun onneksi puntarille, mun paino ei nimittäin ole hälyttävä, vaan ongelma on siinä kuinka ajattelen koko ajan ruokaa ja syömistä ja haluisin olla pieni ja hento, reisivako on suurin unelmani.